JHT U8 ENSIMMÄINEN JÄÄKIEKKO-OTTELU
JHT:n nuorimmat, eli 6-7 -vuotiaat pelasivat ensimmäisen jääkiekkopelinsä Ylivieskassa 23.9.2020 YJK:ta
vastaan.
Joukkueessa pelasivat: Joakim ”Jokke” Bäckman, Aino Joensuu, Eemi Joki-Erkkilä, Elsi Joki-Erkkilä, Emil Kähtävä, Elmeri Ojala, Lauri Suni ja Teo Tirri. Maalivahti saatiin lainaksi YJK:lta. Joukkueen vastuuvalmentajana toimi Rainer Bäckman, joukkueenjohtajana Jussi Joki-Erkkilä ja huoltajana Mikko Suni. Mukaan kannustamaan olikin saapunut sitten jopa pelaajia suurempi joukko vanhempia, sisaruksia ja muita tuttuja.
Ylivieskan uudelta tuoksuvaan halliin (valmistunut 2015) saatiin pukukoppi numero 1, jossa päästiin
pukemaan varusteet ylle. Peliä ennen oli ehditty harjoitella yksi kerta, jossa Raikke-vastuuvalmentaja opetti
mitä tuleman pitäisi. Havahduin muistelemaan omia junioriaikojani ja en muista, että olisin koskaan ennen
nähnyt näin nuorten pelaavan ”virallista” ottelua. Kysyinkin pelaajilta, jännittikö ketään ensimmäinen
koskaan virallinen jääkiekko-ottelu? Vain kaksi kättä nousi pystyyn, Aino ja Jokke kertoivat, että heitä jännitti
ja muut, eivät joko uskaltaneet kertoa tai sitten heitä ei vain jännittänyt. Jäälle luistelun jälkeen kallistuin
jälkimmäiseen arvioon, että taisi jännitys vaihtua aitoon iloon siitä, että päästiin viimeinkin kiitämään tuolle
meitä suomalaisia suosivalle veden muodolle, jäälle. Oli sydäntä lämmittävää nähdä jäältä leveät hymyt
lasten kasvoilla ja iloiset vilkutukset tutuille. Aloitusvihellyksen jälkeen jäälle halunneita oli muutama
ylimääräinen, jotta peli olisi voinut alkaa, joten muita kuin neljää aloittavaa pelaajaa odotti kahden minuutin
aitiossa vierailu.
Kuvassa aloitukseen siirtyvät vas. 9 Eemi Joki-Erkkilä. 3 Emil Kähtävä, 21 Teo Tirri ja Elsi Joki-Erkkilä.
Aloitukseen siirtyi kaksi pelaajaa, josta kiekon pudottua jäähän he alkoivat kamppailemaan tuosta
kumiesineestä. Emil näytti olevan yksi eniten harjoitelleista pelaajista, sillä hän ampaisi heti aloituksen
jälkeen YJK:n pelaajien estelyistä huolimatta kiekko mailassaan kohti vastustajan maalivahtia. Eemi näytti
osaavan luistella liukkaasti eteenpäin ja osasi harhauttaa kuljettaessaan kiekkoa oikealle puolelle. Teo
tarkkaili peliä ja asettui usein hienosti hyville maalipaikoille. Elsi osasi riistää kiekkoa vastustajan lavasta
omilleen ja hänen luistelunsa näytti vahvalta ja tasapainoiselta. Emil pyöritti kokeneena vastustajan pelaajia
ja ampui JHT:n avausmaalin niin sanotusti räpyläkäden ylämummoon eli yläkulmaan. Merkkiääni ja toisen
kentällisen vuoro tulla jäälle.
Toisessa kentällisessä hyökkäykseen luistelivat Aino sekä Elmeri ja puolustajiksi Jokke ja Lauri. Jokke näytti
osaavan harhautella vastustajia ja pyöritti peliä taitavasti luistellen. Lauri kärkkyi hienosti maalipaikkoja
hyökkäyksen kärjessä. Ainon luistelua oli ilo katsoa, sillä niin tasapainoiselta se näytti ja Elmeri katseli vapaita
paikkoja, josko kiekko tulisi laukaistavaksi ja luisteli kiinni vastustajan kuljetuksia. Näyttipä Elmeri
syöttötaitojaan ja syötti kiekon peliä pyörittäneelle Jokkelle.
Peliä jatkettiin kahden minuutin välein tapahtunein vaihdoin. Maalivahdin onnistuessa nappaamaan
pelivälineen, odotettiin vastustajan pelaajien siirtyvän omalle kenttäpuoliskolleen ennen pelin
käynnistymistä. Maalien jälkeen nähtiin iloisia läpyjä joukkuekavereille ja tunteita maalivahtien suunnilta.
Tunteet ovat upea osa urheilua, yhdessä tekemisen lisäksi. Maaleja taisi pelissä ampua eniten Emil ja
laskujeni mukaan yhden myös Jokke. Vastustajan maalivahdit ansaitsivat erityismaininnan, sillä niin hienosti
he osasivat torjua useita vaarallisia maalintekopaikkoja. Peli taidettiin lopulta hävitä parilla maalilla, siitä viis,
kivaa oli.
Pienet jääkiekkoilijat on tehty liikunnan ilosta, uskalluksesta kaatua ja nousta, tasapainosta ja oppimisesta
sekä monesta muusta, joista lisää tulevissa kirjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti